Huipulta näkee totuuden. Asiat menevät
jotenkin oikeaan mittakaavaan ja sitä ymmärtää toisaalta oman
pienuutensa, toisaalta sen millainen osa on tätä universumia. Sitä
täysin läsnäolevaa, pysähtynyttä tunnetta, joka korkealta
maisemaa katsellessani tulee, olen pyrkinyt kantamaan mukanani läpi
elämän. Juuri tuosta tunteesta kumpuaa myös luovuus.
Vuoria rakastavalle Sveitsi on
lähtemätön kokemus. Siellä vuorten ulottuvuus, läsnäolo ja
ikiaikaisuus on käsinkosketeltavaa ja sanoin kuvaamattoman upeaa.
Sveitsin vuoret ovat myös konkreettisesti opettaneet taiteesta
paljon, luonnoskirja ja termari repussani vaellellessani olen oppinut
pysähtymään ja katsomaan, etsinyt ääriviivoja, valoa ja varjoa,
ja opetellut asettelemaan niitä kohdilleen.
Maisemia en juurikaan maalaa, mutta
vuorten pariin palaan aina silloin kun on vaikeaa, kun maalaaminen ei
luista, tai tuntuu etten osaa. Katselen kuvia, palaan siihen
fiilikseen ja tiedän, että kaikki on hyvin ja työni onnistuvat
juuri niin kuin kuuluukin.
Alla otteita luonnoskirjastani ensimmäisesltä Sveitsin matkalta 2017.