Suomenhevosia

Hevoset ovat aina olleet minulle erityisen tärkeitä. Kasvoin Helsingin esikaupunkialueella, mutta onneksi kävelymatkan päässä Tuomarinkylän talleista, joiden asukit vetivät minua pienestä asti puoleensa magneetin lailla. Kuusivuotiaan itsenäinen talliretki ei saanut vanhemmilta hyvää palautetta, mutta muuten voin rehellisesti sanoa hevosten pelastaneen lapsuuteni ja nuoruuteni; hevosten parissa tuo vähän outo ja hiljainen tyttö tunsi olevansa oikeassa paikassa ja hyväksytty.

Peruskoulun jälkeen valmistuin hevostenhoitajaksi ja lähdin maailmalle puoliveristen kouluhevosten pariin työskentelemään. Muutama vuosi myöhemmin löysin itseni ahvenanmaalta, pieneltä ratsastuskoululta ja valaistuin. Tallilla oli pääasiassa suokkeja ja yhtäkkiä oivalsin niiden hienouden, uskomattoman monipuolisuuden  ja joustavuuden. Niiden kanssa elämä oli helppoa ja mukavaa.

Unelma toteutui ja ensimäinen suokki tuli pihaan yli viisitoista vuotta sitten. Kaikki suomenhevoseni ovat olleet minulle rakkaita ja tärkeitä, mutta aivan erityisesti pidän orivarsoista, niiden touhuilua ja painimista voisin seurata loputtomasti. Omat nuorukaiseni ovat jo varttuneet, mutta näissä Jaana Lönnbergin orilaitumalla ottamissa kuvissa oli juuri sitä muistojeni tunnelmaa ja nämä maalaukset syntyivät ilolla ja melkein kuin itsestään.

Tervetuloa!!!

Oletko koskaan jutellut kanssani taiteesta tai tauluistani? Jos olet, ei varmasti jää kysymyksiä, kuinka paljon taiteilua rakastan :) Välillä itseänikin huvittaa se, miten paljon aiheesta aina innostun, mutta toisaalta, ei ole epäilystäkään, että taiteen tekeminen on suuri intohimoni.

Taiteilu ei ole kuitenkaan pelkästään helppoa. Luomisen hurmiossa sutimisen sijaan se on pääsääntöisesti pitkäjänteistä, yksinäistä puurtamista. Kymmeniä jatkuvasti päässä pyöriviä kuvia ja ideoita, tuskastumista ja pettymyksiä, kun niitä ei saa ulos. Ja valtavaa, kaiken voittavaa onnistumisen ja luomisen riemua silloin kun onnistuu! 

Jokaisessa teoksessani on osa minua, niihin tallentuu tunteeni, ajatukseni ja osa siitä, miten näen ja koen maailman. Tämän blogin tarkoituksena on jakaa taidettani ja myös ajatuksia ja fiiliksiä taiteeni takana. Aivan mahtavaa, jos haluat olla tällä polullani seuranani!

Tämä taulu on maalattu pari vuotta sitten. Joka kerta kun menin rantaan, tiira ilmaantui paikalle ja katselin kun mölyävistä lokkiparvista täysin piittaamatta se touhuili omiaan. Kovin kaunis, sulava, oman tiensä kulkija, jolla on hämmästyttävä kyky kolibrimaisesti kellua ilmassa, tuulista välittämättä, oikeaa hetkeä odottaen.

Jokainen kommentti, tykkäys, jako ja seuraaja ovat minulle arvokkaita, ne kertovat minulle, että taiteilullani on merkitys. Jokaiselle uudelle blogini seuraajalle lähetän kiitokseksi pienen taideprintin tästä maalauksesta.