Hevoset ovat aina olleet minulle erityisen tärkeitä. Kasvoin Helsingin esikaupunkialueella, mutta onneksi kävelymatkan päässä Tuomarinkylän talleista, joiden asukit vetivät minua pienestä asti puoleensa magneetin lailla. Kuusivuotiaan itsenäinen talliretki ei saanut vanhemmilta hyvää palautetta, mutta muuten voin rehellisesti sanoa hevosten pelastaneen lapsuuteni ja nuoruuteni; hevosten parissa tuo vähän outo ja hiljainen tyttö tunsi olevansa oikeassa paikassa ja hyväksytty.
Peruskoulun jälkeen valmistuin hevostenhoitajaksi ja lähdin maailmalle puoliveristen kouluhevosten pariin työskentelemään. Muutama vuosi myöhemmin löysin itseni ahvenanmaalta, pieneltä ratsastuskoululta ja valaistuin. Tallilla oli pääasiassa suokkeja ja yhtäkkiä oivalsin niiden hienouden, uskomattoman monipuolisuuden ja joustavuuden. Niiden kanssa elämä oli helppoa ja mukavaa.
Unelma toteutui ja ensimäinen suokki tuli pihaan yli viisitoista vuotta sitten. Kaikki suomenhevoseni ovat olleet minulle rakkaita ja tärkeitä, mutta aivan erityisesti pidän orivarsoista, niiden touhuilua ja painimista voisin seurata loputtomasti. Omat nuorukaiseni ovat jo varttuneet, mutta näissä Jaana Lönnbergin orilaitumalla ottamissa kuvissa oli juuri sitä muistojeni tunnelmaa ja nämä maalaukset syntyivät ilolla ja melkein kuin itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti